Hahmoterapia ja sensomotorinen terapia

Mitä hahmoterapia on?

Hahmo- eli gestalt-terapia on huma­nis­tinen ja inte­gra­tii­vinen psy­ko­te­rapian suuntaus, joka pai­nottaa yksilön koke­musta tässä ja nyt – nyky­het­kessä. Tätä tut­kitaan luo­vasti ja koke­muk­sel­li­sesti asiakkaan ja tera­peutin väli­sessä vuo­ro­vai­ku­tuk­sessa sekä asiakkaan omassa elämässä.

Tul­kinnan ja ana­ly­soinnin sijasta koko­nais­val­tainen työs­kentely kes­kittyy omien välit­tömien havain­tojen, kehol­listen tun­te­musten, aja­tusten ja tekojen tie­dos­ta­miseen. Terapian tavoit­teena on tie­dos­ta­minen, joka toteutuu autent­ti­sessa, arvos­ta­vassa dia­lo­gissa ja johtaa kasvuun.

Tera­pia­muotoa on kehi­tetty 1940-luvulta lähtien, ja se on saanut vai­kut­teita useista eri psy­ko­logian, psy­ko­te­rapian ja filo­sofian suun­tauk­sista. Moderni hah­mo­te­rapia huomioi inhi­mil­lisen koke­muksen eri puolet: tie­dol­lisen, emo­tio­naa­lisen ja kehol­lisen sekä käy­töksen, vuo­ro­vai­ku­tuksen ja eksis­ten­tia­lis­tiset ulottuvuudet.

Hah­mo­te­rapia tun­netaan myös nimellä gestalt-terapia. Termin taus­talla on saksan kielen sana gestalt, joka mer­kitsee hahmoa, muotoa tai kokonaisuutta.

Psy­ko­te­rapian ohella hah­mo­te­rapiaa sovel­letaan mm. orga­ni­saa­tioiden kehit­tä­misen (Gestalt in Orga­ni­sa­tions, GIO), työ­noh­jauksen ja coac­hingin mene­telmänä. Hah­mo­te­rapian sovel­luksia käy­tetään myös tai­teessa ja luo­villa aloilla.

Ihminen osana ympäristöään

Hah­mo­te­rapian yti­messä on käsitys kaikkien ilmiöiden kes­ki­näi­sestä riip­pu­vuu­desta – ihminen ei elä tyh­jiössä, vaan osana ympä­ris­töään ja ihmis­suh­teiden ver­kos­toaan. Tera­pia­huo­neessa tera­peutti ei kohtaa vain yksilöä, vaan ihmisen osana omaa elämänpiiriään. 

Tera­piassa asiakas alkaa tie­dostaa tapaansa ilmaista (tai olla ilmai­se­matta) tun­teitaan ja tar­peitaan sekä näiden itse­sää­telyä omassa eli­nym­pä­ris­tössään. Taus­talla on hah­mo­te­rapian näkemys siitä, että raken­namme ja toteu­tamme minuut­tamme aina suh­teessa toisiin ihmisiin.

Kokemuksellisuus ja kehollisuus 

Hah­mo­te­rapia on toi­mintaan ja koke­mukseen suun­tautuva tera­pia­muoto, joka ei toteudu pelkän puheen avulla. Tera­peutti saattaa ehdottaa kokeiluja, jotka altis­tavat asiakkaan kokemaan jotain uutta, ei vain puhumaan mah­dol­li­sista uusista koke­muk­sistaan. Koko tera­pia­suhde voidaan nähdä täl­laisena koke­muksena ja jous­tavana kor­jaavana suh­teena. Koke­muk­sel­liset har­joitteet pal­ve­levat pro­sessia enemmän kuin sisältöä – miten, on usein tär­keämpää, kuin mitä tapahtuu. 

Kehol­linen tie­toisuus ja ilmaisu mah­dol­listaa niin men­nei­syy­dessä tapah­tu­neiden trau­mojen käsit­telyn kuin uusien resurssien käyt­töönoton. Keho on väylä omaan mieleen ja tun­teisiin ja rakentaa sillan sekä omaan elin­voimaan että kykyyn olla yhtey­dessä muihin.

Ainutlaatuinen kohtaaminen

Asiakkaan ja tera­peutin välillä tapahtuva arvostava ja ainut­laa­tuinen koh­taa­minen on hah­mo­te­ra­peut­tisen työs­ken­telyn kes­kiössä. Tera­peutti luo tilan, jossa myös asiakas voi tulla läsnä ole­vaksi. Tera­peutti sitoutuu ja antautuu dia­lo­giseen pro­sessiin ja sille mitä siinä tapahtuu pyr­ki­mättä kont­rol­loimaan tilan­netta tai terapian kulkua. 

Asia­kasta autetaan tie­dos­tamaan suh­detta itseensä ja toisiin sekä tera­pia­ti­lan­teessa että sen ulko­puo­lella. Myön­teinen muutos käyn­nistyy para­dok­saa­li­sesti hen­kilön alkaessa tie­dostaa ja hyväksyä itseään sel­laisena kuin hän on.

Avain muutokseen on nykyhetkessä

Men­nei­syyden työs­tä­minen hah­mo­te­ra­piassa käy käsi kädessä tie­toi­suuden kanssa siitä, miten asiakkaan aiemmat kiin­ty­mys­suhteet ilme­nevät nykyi­sissä ihmis­suh­teissa, tera­pia­suhde mukaan lukien. Nyky­het­kessä tapahtuva työs­kentely tarjoaa kor­vaavan koke­muksen, vah­vistaa voi­ma­varoja ja tekee tar­peet­to­maksi pako­reitit men­nei­syyteen tai tulevaisuuteen. 

Lähde: Suomen Hah­mo­te­rapia ry

Mitä sensomotorinen terapia on?

Sen­so­mo­to­risen psy­ko­te­rapian kou­lu­tuksen teo­reet­tinen pohja on neu­ro­tie­teissä ja kiin­ty­mys­suh­de­tut­ki­muk­sessa. Sen­so­mo­to­rinen terapia yhdistää kog­ni­tii­viset ja kehol­liset mene­telmät trau­mojen, kiin­ty­mys­suh­de­häi­riöiden ja kehi­tyk­sel­listen häi­riöiden hoi­dossa. Kou­lutus antaa val­miudet yhdistää sen­so­mo­to­risen psy­ko­te­rapian teoriaa ja mene­telmiä omaan terapiatyöhön.

Sen­so­mo­to­ri­sessa tera­pia­työs­ken­te­lyssä on mukana ihmisen kehol­liset ais­ti­mukset ja liikkeet. Kehol­linen työs­tä­minen integroidaan emo­tio­naa­liseen ja kog­ni­tii­viseen pro­ses­sointiin ja työs­ken­telyn tavoit­teena on eri koke­misen tasojen inte­graation vahvistaminen.

Sen­so­mo­to­ri­sessa tera­piassa nou­da­tetaan ylei­sesti tun­nus­tettua komplek­sisten trau­mojen vai­heo­rien­toi­tu­nutta hoi­to­mallia, jossa ensin kes­ki­tytään asiakkaan oireiden lie­vit­tä­miseen ja koko­nais­tilan vakaut­ta­miseen. Asiakkaan tun­teiden sää­te­ly­kykyä pyritään vah­vis­tamaan siten, että kipei­denkin asioiden tur­val­linen työs­tä­minen tulee mahdolliseksi.

Lähde: Nyanssi